Marianne


Tuolilöytö kirpparilta

2017/12/11



Isoon sohvaan suhteutettuna meiltä löytyy kotoa aavistuksen pienet sohvapöydät. Pöydillä on riittävästi laskutilaa, silloin, kun ne ovat täysin tyhjät. Kaikki kukat ja kynttilät on siis täytynyt unohtaa.

Pohdin hetken pienen sivupöydän hankkimista sohvan toiselle puolelle, josta pöytää saisi tarvittaessa nostettua pinkin nojatuolin viereen laskutasoksi tai sohvan etupuolelle tarvittaessa. Hankinnalla ei ollut mikään kiire, sillä normaalissa arjessa sohvapöydät ja sohvan kulmapuolelta löytyvä ikkunalauta riittävät kahdelle varsin hyvin.

Ja kun ei etsi, niin silloinhan parhaat löydöt syntyy. Pienen sivupöydän sijasta tämä tuoleja rakastava sisustaja teki kirpparilta löydön, joka tulee toimimaan myös sivupöydän roolissa.





Löytö tuli eteen tietenkin Joensuun kirppareilta, mistäs muualtakaan. Alkaa jo vähän naurattamaan, kun jokaiselta reissulta kotiinviemisinä on uusia huonekaluja. Viime kerralla löysin nimittäin tämän eteisen lipaston

Selkänojallinen siro jakkara on helppo siirreltävä ja sopii hyvin niin tasoksi kuin varatuoliksikin. Paikkansa se tulee löytämään jostain sohvan viereltä. Katsotaan tarkemmin, kun täältä reissusta kotiudun. 

-M

Kotona on taas hyvä olla

2017/11/24




Meillä on koko syksyn ollut aika karmivan sotkuista. Syytän opparia ja rampaa miestä. Päätin sammuttaa valot ja sytytin kynttilän sinne tänne, jotta totuus ei iskisi niin kovaa vasten kasvoja.

Opparin palautuksen jälkeen sytytin kodin kaikki valot, imuroin, pesin lattiat ja järjestin kaiken turhan krääsän piiloon. Nyt on taas tilaa hengittää.

Syksyn aikana sain myös monen monta hyvää sisustusideaa, jotka maltoin kerrankin jättää odottamaan. Tässä parin viikon aikana olenkin innoissani niitä toteuttanut. Parasta!






Koti tuntuu nyt taas aavistuksen ihanammalta. Vaikka se siivoaminen ei lempparipuuhaa olekaan, niin siisti ja järjestyksessä oleva koti saa vaan hyvälle mielelle. Lisäksi siivousurakan jälkeen on ihanaa hakea kukkia ja päivitellä kodin jokunen asetelma uusiksi.

Suursiivouksen yhteydessä kotiimme hiipi myös hitusen jouluinen tunnelma. Sopivan odottava, ei vielä varsinaisesti liian jouluinen.

Vaikka näissä kuvissa esiintyy jo yksi lempihankintani, eteisen pyöreä peili, ajattelin, että palaan syksyn sisustusmuutoksiin vielä muutaman postauksen kanssa. Eteiseen löytyi nimittäin vihdoinkin se matto! Lisäksi makkaria on tullut päiviteltyä maalauksen jälkeen ja saihan myös meidän olohuoneen yksi seinä hieman tummemman ilmeen.

-M

Onnellinen vaikkakin väsynyt

2017/11/17



Tämä syksy on jokseenkin ollut stressaavan (vähän kamalankin) kevään uusinta. Opparin loppurutistuksen aikana poikaystäväni loukkaantui ja päätyi taas leikkauspöydälle saakka. Vietin jälleen paljon unettomia öitä miettien terveyttä, niin omaa kuin läheisten. Lisäksi oma jaksaminen oli kortilla, elämä oli pelkkää opparia, töitä ja kotona potilaan auttamista. Jokunen stressin aiheuttama kyynelkin tuossa vierähti.

Kuinka nämä epäonnet koettelee aina pahimman kiireen ja stressin keskellä?

Keväältä kuitenkin opin, että kaikesta selvitään, vaikka kuinka vaikealta tuntuisikin. Ja sitä takapakkia, sitäkin saattaa joskus tulla, joten kannattaa ottaa aina päivä kerrallaan. Ehkä tällä kertaa ei tule mitään ikäviä yllätyksiä?




Täällä ollaan nyt onneksi jo voiton puolella. Sain palautettua opparin viikko sitten ja olo on todella helpottunut. Viimeiset viikot menivät vauhdilla ja palautuksen jälkeen tajusin, että hei, poikaystäväkin pysyy jo omin jaloin pystyssä, kodin ulkopuolella tosin vielä keppien kanssa, mutta eteenpäin on menty huimasti. Palvelu kotona on kuitenkin ollut ilmeisen miellyttävää, sillä siitä ei vielä haluta luopua.

Menneen viikon aikana olen nukkunut enemmän kuin koko syksynä. Tuntuukin, että viimeinen viikko onkin mennyt univelkojen kuittaamiseen. Mutta ei haittaa. Oppari on palautettu ja toinen on kunnossa.

Onkin syytä olla onnellinen. Onnellinen, vaikka vähän väsynyt.

-M

Opparipäiväkirjat - loppusuoralla

2017/11/02



Olen tänä syksynä aloittanut vähintään joka toisen postauksen sanomalla jotain hiljaisemmasta postaustahdista. Ja jos en ole, on tuo kyseinen sisältö löytynyt jostain muualta tekstin seasta.

Aloitetaan tämä postaus siis sanomalla, hei marraskuu! Olen odottanut sinua.

Otsikosta osaattekin varmaan päätellä, mitä olen viime viikot ahkerasti tehnyt. On ihanaa sanoa, että viikon päästä tähän aikaan tuo hullu kirjoitusurakka on ohi ja työ toivottavasti palautettu. Työ lähti tänään vielä viimeiseen tarkastukseen ja pelon sekaisin tuntein odotan, millaista palautetta on tulossa. Vielä on aikaan hioa ja korjailla. Aina ensi viikon alkupuolelle saakka.

Joten jatkan tästä kirjotusvirheiden metsästämistä, lisäilen puuttuvia lähteitä sekä odotan innolla lauantaina tulevia pikkujouluja.

-M