Marianne


130812

2012/08/13

MOI!

Terkut Kauhajoelta tänne hiljaisuuden keskelle. Olin viime viikonloppuna SM-kisoissa hyppäämässä korkeutta ja päällimmäisenä reissusta jäi mieleen uusi kiva paita ja mun kilpailunumero (112) joka sopi reissuun vähän liiankin hyvin. 

Lähettiin reissuun lauantai aamuna. Päivälle ei ollu muita suunnitelmia, ku käydä kisapaikka kattomassa ja osanotto varmistamassa ennen hotellille menoa. Kävin kisapaikalla myös verkkailemassa matkarasitukset pois jaloista ja kroppa tuntu tosi hyvältä. Illalla jännättiin miesten keihästä ja naisten korkeutta.

Mikä ekassa kuvassa on vikana?











Sunnuntai aamuna heräsin tekstariin, jossa sisko kerto Neeran terrorisoineen sen unia. Nousin ylös ja päätä särki. Otin aamuburanan nilkaa varten, mutta sitten tajusin, että ei voi olla totta! Tää on migreeni! Migreenipillerit naamaan ja takaisin nukkumaan migreeniä pois. Miten voi olla mahollista, että just tärkeenä kisapäivänä on migreeni? Olo ei kauhesti helpottanu ennen kahtatoista. Onneks saatiin pitää hotellihuonetta yhteen asti. Pikkuhiljaa yritin pukea kisavaatteita päälle ja saada jotain naamaan. Aamupalalta äiti oli tuonu mulle vähän leipää ja hedelmiä, joita yritin sitten syödä varovasti, mutta ei siitä tullu oikeen mitään. Päätettiin, että lähetään Cittarin kautta kentälle. Kaupassa kuljin roskikselta toiselle oksennuksen pelossa. Ostettiin lippis ja aurinkolasit helpottamaan mun oloa. Automatka kentälle tuntui tuskasen pitkältä, kunnes nukahin. Herättyäni olo oli jo kohtalainen ja ajattelin, että ehkä mä voinkin hypätä. 
Kisapaikalla olin todella tyylikkäänä aurinkolasit silmillä, lippikseen ja takin huppuun somistautuneena. Sain varmaan joitakin huvittautuneita katseitakin. Kisapaikalla lepäilin nurmikolla vielä jonkun aikaa, kunnes lähdin verkkailemaan. Hölkkäilin ja venyttelin. Se sai riittää. Kun siirryimme kentälle heitin naamioni pois, olo oli jo aika hyvä ja migreeni oli voitettu. Nyt keskityttiin kisaan. Kisapaikalla verkkailin vielä lisää muiden ottaessa harkkahyppyjä. Vähän ennen esittelyä otin kaks hyppyä, jotta saatiin säästettyä nilkkaa. Esittelyn jälkeen alkoi kisa. 160, 163 ekalla yli. Nilkka oli ihan ok, pieniä tuntemuksia. 166 menikin sitten vasta kolmannella yli. Näiden kolmen yrityksen aikana sitten sattui, ja kovasti. Kävin valmentajan kanssa pohdintaa jatkanko vai en. Neljäs sija oli jo varma. Päätin jättää seuraavan väliin ja hypätä sitten korkeammalta. Rimassa 170, eka yritys oli hyvä, nilkka ei. Otin vielä toisen yrityksen, mutta siinä rimalle pääseminen tuntui jo niin vaikealta, että kilpailu oli pakko jättää kesken. Tämä oli eka kerta, kun olen kilpailun keskeyttänyt. Ja kyllä, se oli vaikea päätös. 









Tällänen kisareissu tällä kertaa
-Nevaeh-

4 kommenttia:

  1. voi ei. :( kuulostaa jotenki niin tutulta! ooks tutkituttanu jo sun nilkan että mikä siinä on? 4. sija sm:eissä kipeellä nilkalla on kuiteski jo hieno saavutus, onnea! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. magneettikuvat otettiin viimeviikolla ja alustavasti mitään ei oo löytynyt, kiitos :)

      Poista
  2. vähä outoo kattella sun blogista postausta joka on Kauhajoelta eli sieltä missä asun :D tyhmää ku en ollu kattomas sielä :(

    VastaaPoista